2009
KESÄRETKI VUORELAN PUUTARHAAN
Kesän 2009 ollessa lakipisteessään Jussinpäivänä 24.6. puutarhaseuralaiset suuntasivat autokolonnansa Rauman seudulle Vasaraisiin. Siellä hyvin hoidetussa maalaismaisemassa auringon hellimässä mäenrinteessä Vuorelan puutarha otti vastaan vierailijansa.
Omistajaveljekset Teppo ja Mika Salomäki toivottivat porukan tervetulleeksi ja kertoilivat yrityksestä; perustettu 1942, kolmas sukupolvi remmisssä. Kasveja (perennoita, pensaita, puita ja kesäkukkia) kasvatetaan vuodessa 250 000 kpl. 60 % taimista ostetaan suoraan puutarhalta, vink, vink, joten mekin ryhdyimme kiertelemään myymäläaluetta ja keräilemään itsellemme voimiemme ja kuljetuskapasiteetin mukaisia ostoksia. Kierrellessä silmään sattui tai iski monia harvinaisempia varpuja esimerkkeinä punakukkainen amppelimansikka ja surukuusi.
Ammatikseen puutarhaa pitävät olivat tietenkin kiinnostuneita työmenetelmistä, lajikkeista, kasvihuone - ja lämmitystekniikasta ja muista nippelitiedoista, joihin kyselyihin veljekset mieluusti vastailivat.
Muistoksi käynnistään puutarhaseuralaiset jättivät veljeksille jonkin maailmankirjallisuuden merkkiteoksen, joka ei allekirjoittaneelle avautunut.
Puutarhakohteen jälkeen suunnitelmissa oli piknik. Toinen isännistämme lähti opastamaan joukkoa prätkällä ajaen Monnan hiekka/uimakuopille. Jalkauduimme juominemme ja eväinemme ajoneuvoista ja kiipesimme hiidenkiveä muistuttavalle kalliolle ja istuskelimme siellä pitkät tovit nauttien lämpimästä illasta ja iltapalasta.
Voisin kuvitella, että tunnelma oli aika lähellä sitä mitä koettiin alkuvuodesta 1967 Haight - Ashburyn puistossa San Fransiscossa ennen hippiliikkeen kaupallistumista. Kukaan ei saarnannut eikä julistanut. Oltiin vain mukavasti yhdessä.
kirjasi: Jarmo Lainiala
Satakunnan Puutarhaseura kiitti isäntiä lahjoittamalla heille kirjan Tollai sillai ja hiukka nykki…porimurteisii juttui, jonka etusivulle sihteeri Katri Sundvall oli runoillut kiitostekstin.
OLET SITÄ MITÄ AJATTELET
Satakunnan Puutarhaseuran sihteerin Katri Sundvallin organisoima Lenita Lehtosen luento ’Olet sitä mitä ajattelet’ keräsi 25. toukokuuta Porin Taidemuseolle monikymmenpäisen, naisvaltaisen kuulijajoukon. Pari tuntia vierähti kuin siivillä. Lenita Lehtonen kertoi mm. omien ajatusten vaikutuksesta ihmisen mielikuviin ja sitä kautta toimintaan. Niinpä voimme omia ajatuksiamme muokkaamalla ja säätelemällä vaikuttaa omaan ja läheistemme hyvinvointiin.
Turhat, itseen ja myös toisten ihmisten käyttäytymiseen kohdistuvat odotukset väsyttävät meitä, joten pitääkin miettiä tarkkaan, minkälaisia paineita itselleen asettaa ja mitä toisilta kannattaa odottaa. Tämän päivän kiire on hänen mukaansa meidän omaa aikaansaannostamme, ihminen kun ei ole syntynyt kiire mukanaan. Yksi hänen mainioista neuvoistaan kuuluukin: ”Unohda sanavarastostasi koko KIIRE-sana. Älä käytä sitä missään tilanteessa, niin huomaat, että elämäsi helpottuu.” Tätä olen nyt yrittänyt parhaani mukaan noudattaa – ja alku sujuikin hienosti. Tämä ”elämänmuutos” vaatii kuitenkin pitkäjänteistä asiaan keskittymistä, eikä tuo pahainen sana elämänmenoineen ole vieläkään jättänyt minua kokonaan rauhaan. Jatkan harjoituksia…
Lenita Lehtonen kertoi myös monia esimerkkejä ”oman tontin” kuntoon laittamisesta ja kehotti välttämään toisen asioihin puuttumista - kuten hän blogissaankin (
www.lenitalehtonen.fi) kirjoittaa: ”Käytännössä me kuitenkin herkästi sotkeudumme muiden saappaisiin. Minä tiedän miten sinun tulisi elää, toimia ja ajatella. Minä tiedän miten asiat ovat ja miten ne pitäisi hoitaa. Jos minä olen oikeassa, se tarkoittaa sitä, että sinä olet väärässä.”
Lopuksi teimme harjoituksen, jossa kukin kirjoitti valmiille lomakkeelle, seitsemään kysymykseen vastauksiksi rehellisiä ajatuksia kutakin tavalla tai toisella vaivaavasta/harmittavasta henkilöstä. Yksi kuulijoiden lomakkeista purettiin Lenitan johdolla, koko väen voimin. Siinä kysymykset ja vastaukset käännettiin ”ylösalaisin”, ja huomasin jälleen, että omilla ajatuksillani sain kaiken harmitukseni murenemaan ilmaan.
Suosittelen lämpimästi tutustumaan Lenitan helppolukuiseen tekstiin hänen blogissaan; se herättää ajatuksia, jotka taas muokkaavat mielikuviamme ja toimintaamme – kunhan KIIREeltämme ehdimme näihin tärkeimpiin asioihin syventymään.
– Marita Wallin